Tylypahkan jäljitystä 2.0
Päivää!
Viikon aikana on taas sattunut ja tapahtunut yhtä ja toista. Säät ovat muistuttaneet suomalaista syyskuuta, kuten täällä yleensäkin. Tämä ei kuitenkaan ole meitä erityisemmin harmittanut, koska lumesta ja takatalvesta ei ole ollut tietoakaan.
Maanantaina vietimme vapaapäivää ja päätimme lähteä tutustumaan läheiseen Alnwickin linnaan. Alnwickin linna on peräisin keskiajalta ja toimii Northumberlandin herttuan asuntona vielä nykyäänkin. Linnan sisäpiha tunnetaan erityisesti Harry Potter ja Viisasten kivi elokuvan kohtauksesta jossa uudet oppilaat harjoittelevat luudalla lentämistä. Linnaa myös mainostetaan varsin näkyvästi Harry Potterin kuvauspaikkana, mutta ainoa näkyvä Harry Potteriin liittyvä ohjelmanumero oli lapsille sunnattu huispauskoulu. Itse linna oli erittäin hyvin säilynyt ja siistikuntoinen. Torneissa oli useita pieniä museoita, joissa käsiteltiin alueen historiaa ja Britannian armeijaa. Museoissa oli nähtävillä runsaasti vanhoja miekkoja, aseita ja haarniskoja. Myös linnan sisällä olevaan herttuan asuntoon pääsi tutustumaan, mutta kuvaaminen ja esineisiin koskeminen oli kiellettyä. Asunto oli todella siisti ja kaikki huonekalut kalliin näköisiä antiikkiesineitä. Kierrettyämme linnan lähdimme tutustumaan puutarhaan. Puutarha oli erittäin
suuri ja mahtipontinen. Vaikka emme ole erityisen kiinnostuneita kukista tai pensaista, oli paikka ehdottomasti käymisen arvoinen. Lopuksi testasimme vielä jousiammuntaa linnan pihalla. Osuimme tauluun yllättävän hyvin, vaikka kumpikaan ei ole aikaisemmin
juurikaan ampunut jousipyssyllä. Alla muutama kuva taidonnäytteistämme. Emme kuitenkaan ampuneet tauluihin niin läheltä, kuin kuvat antavat ymmärtää.


Tiistaina aloitimme kahden viikon harjoittelujakson lasten päivystyksessä. Päivän alussa apulaisosastonhoitaja esitteli meille osaston. Osasto on todella uusi, joten kaikki oli todella hienoa ja modernia. Koska olemme siellä vain kaksi viikkoa, meille ei ole nimetty henkilökohtaisia ohjaajia. Tästä johtuen pyrimme olemaan yksinkertaisesti siellä missä tapahtuu eniten. Päivystykseen tullessa potilaat ilmoittautuvat ensin sihteerille, joka tulostaa esitietolomakkeet ja potilasrannekkeet. Tämän jälkeen heidät kutsutaan saapumisjärjestyksessä triagehuoneeseen, jossa sairaanhoitajat selvittävät päivystykseen tulon syyn, mittaa potilaan vitaalielintoiminnot, sekä arvioi hoidon kiireellisyyden. Triagen jälkeen lääkärit vastaanottavat ja tutkivat potilaat kiireellisyysjärjestyksessä ja määrittävät samalla tarpeen jatkohoidolle ja jatkotutkimuksille. Päivystys toimii siis täysin samalla idealla kuin Suomessakin.
Olimme harjoittelussa myös keskiviikkona ja torstaina. Suurimman osan päivistä vietimme triagehoitajien kanssa, koska siellä on eniten tehtävää ja nähtävää. Jo muutaman päivän aikana olemme päässeet hoitamaan monen ikäisiä potilaita. Nuorimmat potilaat ovat olleet muutamien päivien ikäisiä ja vanhimmat 16-vuotiaita. Olemme nähneet jo muutaman päivän aikana todella paljon erilaisia tilanteita ja vaivoja. Eniten mieleenpainuvia ja ajatuksia herättäneitä tilanteita ovat olleet vakavasti itsetuhoinen poika, kaltoinkohdetu pikkulapsi ja koiran puremaksi joutunut tyttö. Valitettavasti päivystystä myös väärinkäytetään paljon ja päivän aikana siellä käy useita potilaita joilla ei ole minkäänlaista tarvetta sairaalahoidolle tai päivystyskäynnille. Tämä johtuu toki lähinnä lasten vanhempien harkintakyvyn puutteesta.

Perjantaina kävimme lähialueen suurimmassa ostoskeskuksessa Metrocentressä. Ostoskeskus ei enää tuntunut niin valtavalta kuin ensimmäisellä kerralla. Muun päivän vietimme sisätiloissa ulkona vallinneesta vesisateesta johtuen. Lauantaina kävimme katsomassa erästä lähialueen tunnetuimmista monumenteistä, eli isoa enkelipatsasta, joka on nimeltään Angel of the North. Päätimme ottaa reissun kuntoilun kannalta ja kävellä kuuden kilometrin matkan. Enkelipatsas oli iso ja sijaitsi mäellä, josta aukesi hienot näkymät.
Tältä elämämme on näyttänyt kuluneella viikolla. Seuraavalla kerralla tarkoituksenamme on omien kuulumisiemme lisäksi kertoa perustietoa brittiläisestä terveydenhuoltojärjestelmästä. Kiitokset lukijoille!
-Aaro & Aleksi



juurikaan ampunut jousipyssyllä. Alla muutama kuva taidonnäytteistämme. Emme kuitenkaan ampuneet tauluihin niin läheltä, kuin kuvat antavat ymmärtää.


Tiistaina aloitimme kahden viikon harjoittelujakson lasten päivystyksessä. Päivän alussa apulaisosastonhoitaja esitteli meille osaston. Osasto on todella uusi, joten kaikki oli todella hienoa ja modernia. Koska olemme siellä vain kaksi viikkoa, meille ei ole nimetty henkilökohtaisia ohjaajia. Tästä johtuen pyrimme olemaan yksinkertaisesti siellä missä tapahtuu eniten. Päivystykseen tullessa potilaat ilmoittautuvat ensin sihteerille, joka tulostaa esitietolomakkeet ja potilasrannekkeet. Tämän jälkeen heidät kutsutaan saapumisjärjestyksessä triagehuoneeseen, jossa sairaanhoitajat selvittävät päivystykseen tulon syyn, mittaa potilaan vitaalielintoiminnot, sekä arvioi hoidon kiireellisyyden. Triagen jälkeen lääkärit vastaanottavat ja tutkivat potilaat kiireellisyysjärjestyksessä ja määrittävät samalla tarpeen jatkohoidolle ja jatkotutkimuksille. Päivystys toimii siis täysin samalla idealla kuin Suomessakin.
Olimme harjoittelussa myös keskiviikkona ja torstaina. Suurimman osan päivistä vietimme triagehoitajien kanssa, koska siellä on eniten tehtävää ja nähtävää. Jo muutaman päivän aikana olemme päässeet hoitamaan monen ikäisiä potilaita. Nuorimmat potilaat ovat olleet muutamien päivien ikäisiä ja vanhimmat 16-vuotiaita. Olemme nähneet jo muutaman päivän aikana todella paljon erilaisia tilanteita ja vaivoja. Eniten mieleenpainuvia ja ajatuksia herättäneitä tilanteita ovat olleet vakavasti itsetuhoinen poika, kaltoinkohdetu pikkulapsi ja koiran puremaksi joutunut tyttö. Valitettavasti päivystystä myös väärinkäytetään paljon ja päivän aikana siellä käy useita potilaita joilla ei ole minkäänlaista tarvetta sairaalahoidolle tai päivystyskäynnille. Tämä johtuu toki lähinnä lasten vanhempien harkintakyvyn puutteesta.

Perjantaina kävimme lähialueen suurimmassa ostoskeskuksessa Metrocentressä. Ostoskeskus ei enää tuntunut niin valtavalta kuin ensimmäisellä kerralla. Muun päivän vietimme sisätiloissa ulkona vallinneesta vesisateesta johtuen. Lauantaina kävimme katsomassa erästä lähialueen tunnetuimmista monumenteistä, eli isoa enkelipatsasta, joka on nimeltään Angel of the North. Päätimme ottaa reissun kuntoilun kannalta ja kävellä kuuden kilometrin matkan. Enkelipatsas oli iso ja sijaitsi mäellä, josta aukesi hienot näkymät.
Tältä elämämme on näyttänyt kuluneella viikolla. Seuraavalla kerralla tarkoituksenamme on omien kuulumisiemme lisäksi kertoa perustietoa brittiläisestä terveydenhuoltojärjestelmästä. Kiitokset lukijoille!
-Aaro & Aleksi
Oi, kuinka upea on tuo Alnwickin linna! Ja iso! Samoin tuo enkelipatsas on ISO.
VastaaPoista