Brittiläinen terveydenhuoltojärjestelmä

Tervehdys!

Kuten viimeksi lupasimme, kirjoittamme tällä kerralla omien kuulumistemme ohella perusasioita brittiläisestä terveydenhuoltojärjestelmästä.

Maanantaina aloitimme viikon vapaapäivällä, emmekä poistuneet kotoa lähikauppaa pidemmälle. Päivän aikana ei siis tapahtunut mitään mielenkiintoista. Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina teimme viime viikon tapaan työvuorot lasten päivystyksessä. Päivät olivat vielä edellisviikkoakin hiljaisempia, ja tätä meille harmitteli myös muu osaston henkilökunta. Seurasimme kuitenkin erinäisiä lääkäreiden tekemiä tutkimuksia ja haavanhoitoa, sekä olimme mukana triagehuoneissa. Torstaina linkkiopettajamme paikallisesta yliopistosta kävi vierailulla kyselemässä kuulumisia. Hauskana sattumana hän oli käynyt vierailulla Joensuussa ja Kuopiossa muutamaa viikkoa aikaisemmin. Koimme riemuvoiton, kun hän kehui suomalaista ruokaa varsin hyvänlaatuiseksi ja maukkaaksi. Yleensä sairaalan väki ei ole ollut hyvillään, kun Aaro on todennut yleisimmät englantilaiset ruoat mauttomiksi ja tylsiksi. Lisäksi hän kehui myös Suomessa vallitsevaa turvallisuuden tunnetta, jota hieman ihmettelimme, koska mielestämme täälläkin on ollut kaiken aikaa kaikkialla todella turvallinen olo.

Perjantaina ja lauantaina keskityimme seurailemaan jääkiekkoa ja kävimme kävelemässä Newcastlen keskustassa. Kaupungissa oli viikonlopun aikana rugbyfinaalit, joiden takia väkeä oli kaupungilla niin paljon, että kävely oli hankalaa. Sunnuntaina päätimme lähteä tutkimaan sattumanvaraisesti normaaleja asuinalueita. Tarkoituksenamme oli jäädä metrolla pois eräällä Tynejoen eteläpuolisella asemalle, alittaa joki jalankulkutunnelista, ja tulla pohjoispuolen metrolla takaisin. Tunnelin sisäänkäynnillä törmäsimme työmaahan ja huomasimme tunnelin olevan suljettu. Lyhyen googlailun jälkeen ilmeni, että tunneli on suljettu remontin takia vuonna 2013 ja remontin oli tarkoitus valmistua 2015. Suomalaisille tuttuun tapaan remontti on venynyt ja vielä tänäkään päivänä tarkka valmistumisajankohta ei ole tiedossa.

Emme kuitenkaan lannistuneet, vaan päätimme lähteä käymään South Shieldsin kaupungissa. Kaupungin keskusta oli todella hiljainen, koska sunnuntaisin mikään liike tai kahvila ei ollut auki. Merenrantaa lähestyessämme väen määrä alkoi kuitenkin lisääntyä, ja rannalla oli yllättävän paljon väkeä tuulisesta säästä huolimatta. Syy tähän selvisi, kun saavuimme rannalle, koska ranta oli erittäin hieno ja ilmeisesti kesäisin aivan täynnä auringonpalvojia.  Kävimme myös kävelemässä yli kilometrin pituisella aallonmurtajalla, jonka päässä oli kaksi hyljettä nauttimassa auringosta.

Hylkeet ottaa rennosti

South Shieldsin rantaa

Brittiläinen terveydenhuoltojärjestelmä on perustoiminnoiltaan hyvin samankaltainen suomalaisen kanssa. Suurin eroavaisuus on hallinnossa. Terveydenhuoltopalvelut tarjoaa kaikkialla valtion omistama NHS, eli National Health Service. Sillä on omat toimialueensa Englannissa, Pohjois-Irlannissa, Skotlannissa ja Walesissa, mutta ei erillisiä pienempiä sairaanhoitopiirejä Suomen tavoin. Asiakkaille on merkitty tietoihin kotisairaala ja terveysasema asuinpaikan mukaan, mutta tämä ei estä hoidon saamista muualla. Terveydenhuolto on kaikille ilmaista. Ainoastaan hammashoidosta, plastiikkakirurgiasta ja silmäleikkauksista joutuu maksamaan. Koska terveydenhuolto on ilmaista, sitä väärinkäytetään paljon. Päivystykseen tulee usein potilaita, joilla ei ole mitään tarvetta hoidolle. Myös ambulanssi saatetaan soittaa paikalle tekaistulla syyllä, vaikka todellisuudessa viini on päässyt loppumaan ja uudelle olisi tarvetta. Eräs osastonhoitaja kertoi, että joskus sairaalan vastapäisen talon asukas oli soittanut ambulanssin paikalle, koska ei muka pystynyt itse kävelemään sairaalaan kun maassa oli sentin verran lunta. Olemmekin monta kertaa kyseenalaistaneet paikallisten hätäkeskuspäivystäjien ammattitaitoa.

Sairaanhoitajan työnkuva vaikuttaa olevan kevyempi kuin Suomessa. Ainakin lastenosastolla lääkärit tekevät lähes kaiken kliinisen työn. Sairaanhoitajien työvuorot kestävät täällä 12 tuntia, mutta viikottainen työaika ei eroa merkittävästi. Suurin eroavaisuus on koulutuksessa. Täällä sairaanhoitajat erikoistuvat yhteen erikoisalaan, jolla tulevat työskentelemään. Lastensairaanhoitajat tekevät siis opintojensa aikana kaikki harjoittelut lasten parissa, eivätkä he ole oikeutettuja työskentelemään muilla erikoisaloilla ilman erillistä koulutusta.

Eri ammattikunnat käyttävät sairaaloissa eri värisiä vaatteita, joten vaatteiden väristä erottaa jo kaukaa kuka on kuka. Sairaanhoitajien asu on vaaleansisinen. Hoitoapulaiset, joiden työnkuva vastaa suurilta osin lähihoitajien työtä, käyttävät vaaleanruskeita asuja. Laitoshuoltajat ja potilaskuljettajat käyttävät tummansinistä asua. Röntgenhoitajien asut ovat viininpunaisia. Osastonhoitajien ja apulaisosastonhoitajien asut ovat tummansinisiä, mutta nämä erottuu laitoshuoltajien asuista valkoisilla resoreilla ja taskuilla. Ylihoitajien asut ovat harmaita punaisilla yksityiskohdilla. Lääkärit kulkevat joko omissa vaatteissaan tai vaaleanvihreissä työasuissa. Emme ole varmoja vaihteleeko vaatteiden väritys sairaaloittain. Suomalaiseen sairaalakulttuuriin verrattuna hoitajien ja lääkäreiden välinen kuilu on täällä pienempi. Lääkärit eivät koskaan vaikuta ylimielisiltä ja he myös vitsailevat ja keskustelevat hoitajien kanssa niitä näitä hiljaisina hetkinä. Kokemamme perusteella hoidon laatu ja henkilökunnan ammattilaito vaikuttaa olevan yhtä korkealaatuista kuin Suomessa.

Kulunut viikko meni näissä tunnelmissa. Seuraaville viikoille on taas luvassa pientä muutosta, kun Aleksi menee harjoitteluun osastolle F63 ja Aaro osastolle F64. Tässä vaiheessa harjoitteluamme on jäljellä enää kaksi viikkoa ja kesäisen kotimaan kutsu alkaa kaikua korvissa. Kiitokset lukijoille!