Kummallisuuksia Brittiläiseen tapaan

Terve!

Tyne and Wearin metro

Taas on viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta. Ollaan oltu täällä jo kolme viikkoa. Aika on mennyt todella nopeasti. Tällä kertaa päätimme kirjoittaa omien kuulumisiemme lisäksi asioista, jotka meidän mielestä tuntuvat oudoilta Suomeen verrattuna. Kuvien määrä on valitettavasti varsin nihkeä, koska vietimme ruhtinaalliset neljän päivän vapaat kipeänä. Vanhan hyväksi havaitun sanonnan mukaan tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla.

Olimme totuttuun tapaan aamuvuoroissa maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Työpäivät sujuivat pääosin tutulla kaavalla. Aleksi pääsi harjoittamaan diplomatiaa vastahakoisten ja lääkkeistä kieltäytyvien lasten kanssa. Ilmiö on kuulemma varsin yleinen kyseisellä osastolla. Lasten vanhemmat ovat yleensä huvittuneita tilanteesta ja yrittävät auttaa hoitajia parhaansa mukaan. Aaron mieleenpainuvin hetki oli päästä leikkaussaliin seuraamaan tympanoplastiaa, eli kuuloluiden korjausleikkausta.  Vaikka leikkaus oli pitkäkestoinen ja neljän tunnin seisoskelu tuntui varsin puuduttavalta, oli kyseisen toimenpiteen seuraaminen Aaron hoitajanuran toistaiseksi mielenkiintoisin yksittäinen kokemus. Kolmen viikon harjoittelun jälkeen työpaikan henkilöstö ja käytännöt alkavat olla sen verran tuttuja, että pärjäämme perusasioissa jo suhteellisen omatoimisesti.

Lauantaina kävimme äänestämässä Suomen eduskuntavaaleissa. Suureksi yllätykseksi olimme etukäteen selvittäneet, että myös täällä on äänestyspaikka. Jälkeenpäin kuulimme, että päivän aikana paikalla oli käynyt 64 äänestäjää. Äänestyspaikalla kohtaamamme suomalaiset vaalitoimitsijat olivat ensimmäiset reissun aikana kohtaamamme suomalaiset. He kertoivat meille, että Newcastlen ympäristössä asuu pysyvästi 40-50 suomalaista, joilla on varsin tiivis yhteisö ja yhteistä ajanviettoa muutaman kerran vuodessa.

Tavallinen arki täällä ei merkittävästi poikkea suomalaisesta arjesta ja perusasiat toimivat melko samalla tavalla. Jotkut pienet seikat ovat kuitenkin tuntuneet meille oudoilta. Tässä postauksessa emme keskity outouksiin tai poikkeavuuksiin sairaalamaailmassa, koska aiomme kertoa siitä enemmän harjoittelun loppupuolella.  Listasimme alle yhdeksän meidän mielestä oudolta tuntuvaa asiaa.

1. Pistorasiat
Brittiläiset pistorasiat ovat hieman erilaisia kuin muualla Euroopassa ja tarvitsemme pistokkeisiin adaptereita käyttääksemme sähkölaitteitamme. Varsinainen meitä kummastuttava asia kuitenkin on, että jokaisessa pistorasiassa on oma ON/OFF katkaisija. Kukaan ei ole osannut selittää meille katkaisijan tarkoitusta.

2. Junalippujen hinnat
Junaliput ovat todella kalliita mikäli lippuja ei varaa hyvissä ajoin. Jos lipun Lontooseen varaisi lähtöpäivänä, maksaisi yhdensuuntainen lippu noin 140£ per henkilö. Junamatkan kesto on noin kolme tuntia, joten hinta tuntuu melko kohtuuttomalta. Junaliput ovat halvimmillaan 12 viikkoa ennen matkaa, mutta silti lentäminen tulee usein halvemmaksi. Tämä tuntuu varsin erikoiselta myös ympäristöä ajatellen.

3. Roskaaminen
Paikalliset eivät vaivaudu heittämään roskia roskikseen. Etenkin metroasemien ympäristöt näyttävät keskustan ulkopuolella varsin siivottomilta, vaikka jokaisella metroasemalla on useampi roskakori.

4. Jätehuolto/kierrätys
Suomalaiseen kierrätyskulttuuriin tottuneena paikallinen jätehuolto tuntuu erikoiselta. Jätteistä lajitellaan erikseen ainoastaan lasit, kierrätettävät ja kaikki loput. Kierrätettäviin jätteisiin laitetaan sekaisin paperi, kartonki, muovipakkaukset ja metallijätteet. Se mihin astiaan biojätteet kuuluisi oikeaoppisesti laittaa, on meille yhä hämärän peitossa. Myös pullopanttijärjestelmän puuttuminen näin modernissa maassa on hieman kummallista. Sen käyttöönottoa on kuitenkin ilmeisesti suunniteltu alustavasti.

5. Koululaisten huono käytös
Koska emme ole tottuneet koulupukuihin, saatamme saada niistä asiallisen ja korrektin vaikutelman. Koululaiset käyttäytyvät kuitenkin varsin huonosti metroasemilla ja kaupungilla. He meluavat, syljeskelevät metrojunien kylkiin ja levittelevät roskat ympäri raiteita ja asemalaitureita. Vastaava ilmiö lienee melko yleinen kaikkialla Euroopassa, mutta hämmästyttävää on se, että suurin osa koululaisista näyttäisi toimivan edellämainitulla tavalla.

6. Yleinen kohteliaisuus
Suomalaiseen keskustelukulttuuriin tottuneena on vaikeaa muistaa sanoa joka tilanteessa please ja thank you.

7. Yökerhokulttuuri
Paikalliset ovat yleensä yökerhoissa todella päihtyneitä ja kaatelevat tahtomattaan juomia lattioille ja toistensa päälle. Musiikki on kaikkialla niin kovalla, että kuulovaurion riski tuntuu suurelta. Lauantai-iltana keskustassa kävellessä joutuu myös väistelemään kaduilla olevia oksennuksia.

8. Pukeutuminen
Brittiläinen alipukeutuminen on ilmeisesti täällä asuvien suomalaisten keskuudessa yleisesti tunnettu käsite. Vaikka ulkona olisi vain +5 astetta lämmintä, näkee aina jonkun kävelevän shortseissa ja t-paidassa. Myöskään yökerhoon lähtiessä ei paikallisille tulisi mieleenkään ottaa mukaan takkia tai edes pitkähihaista paitaa. Takin ottaminen on toisaalta tehty ilmeisen vaikeaksi, koska juurikaan missään ei ole erillistä narikkaa. Ihmettelemme vain, miten ihmiset eivät muka vilustu ulkona.

9. Kauppojen aukioloajat
Lähes kaikki kaupat tuntuvat olevan kiinni sunnuntaisin. Edes alakerrassamme sijaitseva 24 tuntia vuorokaudessa avoinna oleva Tesco ei ole avoinna lauantai-iltaisin tai sunnuntaisin, Myöskään lähialueen ravintolat eivät ole auki, mikä tuntuu erikoiselta, koska kotipuolessa sunnuntai on normaali päivä mennä ulos syömään. Isot vaatekaupat Newcastlen keskustassa ovat kuitenkin avoinna myös sunnuntaisin.

Tässä tiivistetysti tämänviikkoiset kuulumisemme. Toivottavasti flunssa helpottaisi ja ensiviikolla meillä olisi enemmän kuulumisia kerrottavana ja kuvia jaettavana. Loppukevennyksenä kerromme lauantaisesta huolenaiheestamme. Löysimme lähikaupastamme silmättömän Postimies Paten kissoineen ja jäimme miettimään, kuinka Pate näkee ajaa autoa ja toimittaa postin perille ilman silmiä.

- Aaro & Aleksi