Tylypahkan jäljitystä ja seikkailuja lähialueella

Durhamin katedraalin sisäpiha

Hei taas. Edellisestä päivityksestä on jo ehtinyt vierähtää viikko ja paljon on ehtinyt tapahtua. Maanantaina oli vapaapäivä, joten päätimme matkustaa Durhamiin, koska työkaverimme oli suositellut meitä matkustamaan sinne. Durham sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Newcastlesta.  Durhamin tunnetuin nähtävyys on Unescon maailmanperintökohteeksi lukeutuva katedraali. Kävellessämme katedraalin pihalla huomasimme Aleksin terävän havainnon ansiosta, että paikka näytti oudosti tutulta. Lyhyehkön tutkiskelun jälkeen älysimme, että kyseinen paikka esiintyy useissa Harry Potter -elokuvien kohtauksissa. Pidimme varsin erikoisena, ettei paikan historiaa Harry Potter -elokuvien kuvauspaikkana mainostettu missään. Katedraali oli muutenkin kaikinpuolin varsin mahtipontinen ja tyylikäs. Myös sisäänpääsy oli yllättäen ilmainen, joskin henkilöstö pyysi lahjoittamaan rahaa katedraalin ylläpitoon, johon kuluu rahaa noin 150 000 puntaa viikossa. Harmiksemme emme kuitenkaan päässeet katedraalin torniin katsomaan maisemia, koska tornit olivat remontissa. Myös Durhamin keskusta oli varsin siisti ja viihtyisä. Yleisenä vinkkinä lukijoille lienee hyvä mainita, että kuvat aukeavat isommaksi klikkaamalla.

Durhamin keskusaukio

Katedraalin saarnastuoli

Katedraali sisältä

Tiistaina oli jälleen vuorossa työpäivä. Menimme molemmat tuttuun tapaan aamuvuoroihin klo 7.30. Jotta työviikko ei pääsisi alkamaan liian helposti, jouduimme aamulla kiirehtimään metroasemalta sairaalalle, koska metro oli noin 10 minuuttia myöhässä. Tiistai keskittyi molemmilla pitkälti perushoitotyöhön. Kummallakin osastolla päivä oli hieman pitkäveteinen, koska potilaita oli melko vähän. Myös keskiviikkona menimme aamuvuoroihin. Keskiviikkona Aleksilla oli varsin kiireinen päivä, koska osasto oli lähes täynnä. Potilaat kärsivät esimerkiksi hengitysvaikeuksista. Suurin osa potilaista oli 2-4 vuotiaita. Aaro pääsi katsomaan nielurisaleikkausta ja korvien putkitusta. Lapsipotilaiden valmistaminen leikkaussaliin on toteutettu varsin ovelasti, koska lapset ovat yleensä itkuisia ja peloissaan ennen leikkaussaliin menoa. Anestesialääkäri laittaa kanyylin samaan aikaan kun hoitaja viihdyttää lasta ja puhaltelee saippuakuplia. Myös jompikumpi lapsen vanhemmista saa olla paikalla nukutustilanteeseen saakka, sekä tulla heräämöön heti lapsen herättyä. Lapset pääsevät yleensä kotiin samana päivänä, jos leikkaus on sujunut ilman komplikaatioita.

Keskiviikkona päätimme vielä työpäivän päätteeksi tutkia Newcastlen lähialuheita ja ajoimme metrolla South Shieldsin kaupunkiin, josta menimme lautalla joen yli North Shieldsiin. Kävelimme muutaman kilometrin meren rantaan Tynemouth nimiseen kylään, jossa näkymä ylitti kaikki odotukset reilusti. Olimme ennakkoon selvittäneet, että Newcastlen lähialueilla on jonkinlaisia hiekkarantoja, mutta emme osanneet kuvitella niiden olevan näin hienoja. Rannan kupeessa sijaitsee myös osin raunioitunut linna, joka on kuitenkin avoinna vain viikonloppuisin. Rannalla oli yllättävän paljon surffareita märkäpuvuissa. Emme kuitenkaan jaksaneet tutkia rantaa sen enempää, koska väsymys ja nälkä alkoivat vaivata pitkän
työpäivän päätteeksi. Myöskään lämpötila ei ollut erityisen suotuisa rannalla chillailua ajatellen. Päätimme, että palaamme rannalle takaisin lähempänä kesää. Valitettavasti merivesi tuskin tulee olemaan uimakelpoista ennen kotiinpaluutamme.

Torstaina oli vapaapäivä ja keskityimme tekemään koulutehtäviä kotona. Harjoittelun tavoitteiden kirjoittaminen englanniksi osoittaitui yllättävän haastavaksi tehtäväksi. Perjantaina menimme jälleen kerran aamuvuoroihin. Myös perjantai keskittyi Aleksin osalta pitkälti perushoitotyöhön ja potilaiden tilan tarkkailuun. Poikkeuksena tavalliseen työpäivään Aleksi pääsi katsomaan magneettikuvausta. Aaro pääsi perushoitotyön lisäksi katsomaan murtuneen jalan kipsausta ja viemään potilaan pään CT-kuvaukseen. Päivän aikana Aaro joutui ohjaajansa kanssa ottamaan yhteyttä lastensuojeluun. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ja tarpeen kartoittaminen oli outoa ja uutta, koska kokemus lastensuojelun kanssa työskentelystä oli ensimmäinen koskaan. Ilmoitus ei johtanut välittömiin toimiin ja tapahtuman jatkokäsittely siirtyi sairaanhoitajilta lastensuojeluviranomaisille.

Viikonloppuna suunnittelimme lähtevämme päiväreissulle Edinburghiin tai Yorkiin, mutta sateinen sää ja junalippujen kalliit hinnat peruuttivat suunnitelmamme. Tyydyimme rentoutumaan kotona ja kävelemään lähialueilla. Yleisesti arki Newcastlessa on tuntunut miellyttävältä ja kahden viikon oleskelun jälkeen paikalliseen kulttuuriin ja elämäntyyliin on alkanut tottua. Myös hoitotyön tekeminen vieraalla kielellä tuntuu päivä päivältä helpommalta. Haasteita tuo edelleen paikallisen murteen ymmärtäminen ja ihmisten nopea puhuminen. Sairaalan aamuraporteista on hieman vaikeaa saada selvää. Myöhemmissä blogipostauksissa aijomme avata tarkemmin esimerkiksi brittiläistä arkea, julkisen liikenteen toimintaa, yleistä hintatasoa, paikallista terveydenhuoltojäjestelmää, sekä asioita, jotka tuntuvat meidän mielestä oudoilta Suomeen verrattuna.

Kiitokset lukijoille ja viikon kuluttua jälleen back to business!